Ahjo Ensemblen 10-vuotisjuhlakonsertti heijastaa kuoron 10-vuotista toimintaa, mutta katsoo samalla tulevaan. Ahjolle ominaista on musiikin tekeminen ilman ohjelmistollisia rajoitteita. Juhlakonsertion ohjelmistossa liikutaankin renessanssista tähän päivään.
Ahjo on alusta alkaen pyrkinyt aktiivisesti uudistamaan suomalaista kuorokenttää paitsi tilaamalla uutta kuoromusiikkia, myös tuomalla valokeilaan vähemmälle huomiolle jääneitä säveltäjiä ja teoksia. Juhlakonsertissa Ahjo kantaesittää Mari Sainion neljäosaisen teossarjan Hetkiä. Myös Bengt Johanssonilla on itseoikeutetusti paikkansa ohjelmistossa.
Tässä kirjoituksessa esittelemme juhlakosertin teokset ja niiden säveltäjät. Konserttietkoilla 27.10. klo 19 säveltäjät Jaakko Mäntyjärvi, Mari Sainio ja Riikka Talvitie kertovat teoksistaan Musiikkitalon Paavo-salin lämpiössä.
Bengt Johansson: I sat down under his shadow
Bengt Johansson oli suomalaisen kuoromusiikin uudistaja ja pioneeri elektronisen musiikin kentällä. Hänen kuorosävellyksilleen tyypillistä on sanamaalailu, modaalinen ja pehmeän dissonoiva sävelkieli, kontrastoivat ja päällekkäin soivat duuri- ja mollisoinnut sekä säkenöivät harmoniat, joissa lauluäänen eri sävyt pääsevät oikeuksiinsa. Johansson tutki kuoroteoksissaan myös lauluäänen monipuolisuutta ja hyödynsi perinteisen laulun lisäksi muun muassa kuiskausta, puhetta ja muita efektejä.
I sat down under his shadow on ensimmäinen osa sarjasta Two extraxts from the Songs of Solomon. Siinä rakkauden täyttymys valtaa kertojan. Dynamiikka ja harmoniat kuvaavat tiiviisti tekstin karaktäärejä, sointi on kukkea, lempeä ja avoin.
Bengt Johansson: Miserere mei
Johanssonin Miserere mei alkaa maagisen intiimillä soinnilla kuoron esittäessä nöyrän rukouksensa ”Miserere mei, Deus – armahda minua, Herra”. Sama pyyntö kaikuu soolokvartetin laulamana kuoron mantranomaisen kudoksen päällä. Musiikki saa uuden suunnan kuoron jakautuessa kahteen vuorottelevaan ryhmään, jotka täydentävät toistensa lauseet kokonaisiksi. Puhetta ja laulua yhdistävä jakso ”tibi soli et peccavi” on täynnä katumuksen tunnetta, joka voimistuu avunhuudoksi. Kontrasti tätä seuraaviin herkän hiljaisiin sointuihin on voimakas. Kuoron pehmeiden fismollisointujen päällä kuullaan kaksi soolokvartettia, jotka tuovat kaihertavaa dissonanssia kudokseen – toinen a-mollissa ja toinen d-mollissa. Alun teeman toistuttua alkaa hurmoksellinen ja kuumeinen loppujakso. Kohoava ylistyslaulu kiihtyy kiihtymistään dynamiikan noustessa samanaikaisesti. Lopussa koetaan antautuminen korkeimmalle, kaivattu Jumalan armo.
I sat down under his shadow ja Miserere mei kuullaan Ahjon Johansson-levyllä, joka julkaistaan 2024.
Jaakko Mäntyjärvi: Canticum calamitatis maritimae
Jaakko Mäntyjärvi on kääntäjä ja säveltäjä, jonka sävellystuotannosta suurin osa on kuoromusiikkia. Hän on säveltäjä, joka omaksuu vaikutteita eri tyyleistä ja aikakausilta. Vuoden 1997 eurooppalaisten katedraalikuorojen sävellyskilpailussa kolmannen palkinnon voittanut Canticum calamitatis maritimae on omistettu Estonian haaksirikossa 28.9.1994 menehtyneiden muistolle.
Teos alkaa ja päättyy sopraanosolistin ”kansanlauluun”. Tämä edustaa yksilön näkökulmaa ja sen voi halutessaan nähdä merenkävijän lesken valituksena. Objektiivisen näkökulman tapahtumiin tarjoaa esilaulaja, joka resitoi taustatietoja uutistenlukijatyyliin. Kollektiivinen näkökulma syntyy kuoron laulamasta laajasta jaksosta psalmitekstiin “Qui descendunt mare in navibus” (”Ne jotka laskevat merelle laivoissa”). Kuoron osuus on kuin vellova meri, jonka aallot keinuttavat laivaa kohoten yhä suuremmiksi vaahtopäiksi. Hätä ja ahdinko valtaavat mielet myrskyn pauhatessa. Meri tyyntyy lopulta kuljettaen matkantekijät pelastukseen, viimeiseen kaivattuun satamaan.
Riikka Talvitie: Muistipiiri
Vuonna 2019 kantaesityksensä saanut Riikka Talvitien Muistipiiri on Ahjo Ensemblen tilaus sekakuorolle ja live-elektroniikalle. Teos pohtii teknologian väliintuloa vuorovaikutuksessa: Jos muistimme, joka sijaitsee nykyään niin vankasti erilaisissa koneissa, katoaa, kun laite hajoaa, löydämmekö enää yhteyttä muihin vai eristäydymmekö muista? Kuka olet, jos viestit eivät kulje perille, jos kukaan ei puhuttele?
Riikka Talvitie on toiminut laaja-alaisesti musiikin kentällä niin säveltäjänä, oboistina, pedagogina kuin erilaisissa luottamus- ja kirjoitustehtävissä. Viime aikoina hänen kiinnostuksensa on suuntautunut yhteisö- ja esitystaiteen alueille, erityisesti kysymykseen, miten tekijyyttä ja säveltämistä voisi jakaa. Hän on myös aktiivisesti mukana yhdenvertaisuuteen ja ekologisiin kysymyksiin liittyvissä hankkeissa.
Mari Sainio: Hetkiä
Mari Sainio on monipuolinen säveltäjä, joka on tehnyt musiikkia lukuisille eri kokoonpanoille, elokuviin ja julkaissut myös kaksi sooloalbumia. Hänen musiikkinsa rakentuu usein vahvoista melodioista ja isoista, kasvavista sointimassoista. Tarinankerronta ja draaman kuljetus on tärkeä osa jokaista sävellystä. Hänen Ahjolle säveltämä teos Hetkiä on inspiroitunut Sainion siihen valitsemista runoista, joissa jokaisessa on luotu vahva tunnelma erilaisista elämän hetkistä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sarjan runoilijoiden elämän lyhyys: Paul Lawrence Dunbar oli kuollessaan 33-vuotias, Edith Södergran 31, Katri Vala 42 ja Dylan Thomas 39. Elämä on kuin hetki vain, ensin se on tässä ja sitten jo poissa. Näihin tunnelmiin Sainio luo maalauksellista ja väkevää äänimaisemaa. Konsertissa musiikki yhdistyy Hannu Aukian suunnittelemaan videotaideteokseen.
Hetkiä alkaa Paul Laurence Dunbarin pysäyttävällä runolla We wear the mask. Runoilija ja kirjailija Dunbar oli yksi ensimmäisiä kansainvälisesti tunnustettuja afroamerikkalaisia kirjailijoita, ja hänen vanhempansa vapautettuja orjia. We wear the mask reflektoi afrikkalaistaustaisten amerikkalaisten kokemuksia sisällissodan jälkeisessä maassa. Hymyilevien ja kaunopuheisten maskien taakse peittyy vereslihalla olevia sydämiä, katkeria kyyneleitä, kidutettuja sieluja. Sainio on vanginnut tämän tunnelman hienosti kasvattaen tekstuuria bassojen väräjävästä aloituksesta kerros kerrokselta jyriseväksi pauhuksi. Mitään puhdistavaa ja vapauttavaa lopetusta ei teos tarjoa. Loppuun saakka sopraanoiden dissonoivat pitkät äänet vallitsevat melodian päällä.
Toinen osa Stjärnan on mystinen kuvaus yötaivaalla hohtavasta Tähdestä, joka keskustelee elämän ydinkysymyksistä kertojan kanssa. Sopraanoiden melodiat luovat kimmeltävän tähtitaivaan kudoksen ja alttosolisti kysyy Tähden äänellä ”Mitä tiedät? Mitä sinä tiedät?”. Kuoron lämpimät harmoniat ja vapaasti soljuvat melodiat kuljettavat kysymystä kohtalon vaikutuksesta oman elämän kulkuun tarinana eteenpäin. Etäinen, jopa hieman pelottavaltakin tuntuva Tähti näyttäytyy teoksen lopussa rohkeutta vahvistavana voimana.
Ikävässä siirrymme kaukaisen kesäillan tunnelmiin. Aloitamme ehkä jopa saman tähtitaivaan alta, jossa edellisessä osassa ihmettelimme elämän saloja. Tunnelma on taianomainen, herkkä ja intiimi. Teoksen keskiosan nopeampi poljento vie nuoruuden vimmaan ja intohimoon. Lopussa palaamme tähtitaivaan alle, mutta voimallisuuden tilalla on tunne kaiken katoavuudesta, yhden yksittäisen hetken ainutkertaisuudesta.
Do not go gentle into that good night on säveltäjän sanoin omistettu henkilöille, jotka ovat lähteneet täältä turhan aikaisin pois. Runo on täynnä elämänhalua, halua taistella eteenpäin. Sävellys kuvaa tätä tunnetta kauniisti, aluksi pehmeämmillä sävyillä ja kerroksellisesti melodiaa eri stemmoissa kuljettaen. Loppua kohden tunne tiivistyy avoimeksi raivoksi elämän päättymistä kohtaan. Bassojen kaunis melodia kuljettaa teoksen loppuunsa, jossa tekstin intensiivisyys vain korostuu musiikin hiljaisten sävyjen myötä.
Maj Granlund: Tonen
Maj Granlund oli turkulainen laulaja ja pianonsoitonopettaja, joka sävelsi pääasiassa kuorolle tai lauluäänelle. Vain yksi hänen sävellyksistään on tiettävästi esitetty julkisesti. On siis todennäköistä, että Tonen saa ensimmäisen julkisen esityksensä tänään. Tonenin sävellysvuosi ei ole tiedossa, mutta se on ollut turkulaisen sekakuoro Svenska Bildningens Vännerin ohjelmistossa ainakin vuonna 1931. Maj Granlund lauloi itse tässä kuorossa ja hänen puolisonsa John Granlund toimi kuoron johtajana.
Teoksen teksti kuvailee sävelmää, joka kutsuu ja houkuttelee, liitelee linnun lailla, tuo lohtua ja turvaa kuulijalleen ja lopulta katoaa tuntemattomaan. Harmonioiden kuljetus on luontevaa, omintakeista ja yllättävääkin. Sanojen ja musiikin yhteys on saumaton – pehmeät soinnut ja dynamiikka korostavat tekstin herkkyyttä, rohkeasti eteenpäin suuntautuvat fraasit ja crescendot luovat mielikuvaa korkeuksissa liihottavasta linnusta.
Maj Granlund on yksi säveltäjistä, jonka musiikkia kuullaan lisää keväällä 2024, kun hankkeemme suomalaisten 1800- ja 1900-lukujen taitteessa eläneiden säveltävien naisten kuoromusiikin esittämiseksi alkaa.
Luca Marenzio: Se quel dolor
Pohjois-Italiassa syntyneen Luca Marenzion Se quel dolor che va inanzi al morire on Luigi Tansillon runoon sävelletty 10-osainen teos, josta konsertissa kuullaan ensimmäinen osa. Se quel dolor ilmestyi vuonna 1595 Marenzion kuudennessa madrigaalikirjassa kuudelle äänelle. Teos käsittelee kuoleman lähestymistä voimakkain tehokeinoin: dissonansseja, fragmentoituneita musiikillisia ideoita ja voimakasta, jopa ”turmeltunutta” kromatiikkaa on runsaasti. Sävellys on kuin summaus rakkauden aikaansaamista äärimmäisistä kärsimyksistä, jotka voivat loppua vain kuolemassa.
Se quel dolorissa on vahvaa sanamaalailua sopraanoiden ensimmäisistä sävelistä alkaen. Melodia nousee kromaattisesti johtaen sanalla “dolor” (”tuska”) tritonukseen ja saaden näin aikaan tunteen tuskasta, joka lävistää sydämen. Synkopoivat rytmit ja pitkät nuotit lisäävät jännitettä. Teoksen lopussa fraasit alkavat tiheästi eri aikoihin sanoin ”voisi tuoda tuskaa, joka olisi minun tuskaani verrattavissa” ikään kuin painajaismaisena ja päänsisäisenä sekasortona. Nämä tuskan äänet rauhoittuvat ja löytävät viimein yhteiseen loppusointuun.
Caroline Shaw: Allemande
Caroline Shaw on yhdysvaltalainen viulisti, laulaja, säveltäjä ja tuottaja. Hänen säveltämänsä neliosainen Partita for 8 Voices voitti vuonna 2013 Pulitzer-palkinnon. Juhlakonserttin päättää teoksen ensimmäinen osa, Allemande
Allemande ei ole harmonioiltaan kompleksista, vaan sointimaailma nojaa paljon kolmisointuihin ja yksinkertaisen kauniisiin, hengittäviin melodiakulkuihin. Puhuen tai laulaen esitettävät tekstit pohjautuvat Sol Lewittin seinäpiirrosten suuntiin, tanssin askelkuvioihin, urbaanista ympäristöstä löytyneisiin fraaseihin ja säveltäjän omiin teksteihin. Tekstikatkelmat vuorottelevat eri vokaaliväreillä laulettujen sointukulkujen kanssa. Mukana on glissandoja, säveltason venytystä ja vibratolla leikkimistä. Lauletut osuudet yhdistävät pirstaleiset tekstit ehjäksi pinnaksi. Osan lopussa olevat soinnut ja melodiat ovat lähes ekstaattisia. Kuulija pysähtyy kuuntelemaan ihmisäänen puhuttelevaa sointia alun fragmentaarisen ja hengästyttävän juoksun jälkeen. Caroline Shaw kannustaa jokaista yhtyettä löytämään oman tapansa toteuttaa teos: ”Olkaa vapaita ja eläkää elämää täydesti”.
Tunne Ahjo – Ahjo Ensemblen 10-vuotisjuhlakonsertti 27.10. klo 20 Musiikkitalossa. Liput saatavissa Ticketmastersin verkkokaupasta.
